Eilen en voinut vastustaa kiusausta katsoa, minkä hintaisia hotellikuukausia Fuengirolassa on nyt.. Ei, en usko, että minulla on varaa lähteä ensi talvena mihinkään. Kunhan nyt katsoin. Ja kaivoin esiin yhden kirjoituksen, jossa tähtään vielä kauemmas.

Minun(kin) Afrikkani  (helmi-maaliskuussa 2014)

Katsellessani merta ja taivaanrantaa ja kaukaisia pilviä huomasin ajattelevani pilvien sijaintia. Ne olivat näkökentässä oikealla eli lännessä. Suoraan edessä tai vasemmalla pilviä ei ollut. Miksi? Koska ne olivat maan kohdalla...? Sitten minä näin, että aavistuksen tummemmilla pilvillä oli muoto. Niiden yläreuna meni ylös ja alas tasaisesti kumpuillen. Saattoivatko ne olla... vähän ajan päästä saatoin erottaa kumpujen alkamiskohdan idässä ja niiden jatkumisen länteen. Ne olivat vuoria. Niiden täytyi olla.

Niin minä sitten näin Afrikan. Merentakaisina utuisina hahmoina, jotka näki nyt, kun osasi katsoa. Ne olivat paljon lähempänä kuin olin arvannut. Afrikka ei ollutkaan jotain, joka ilmestyisi vähitellen horisonttiin ajettaessa Gibraltarille ja vielä etelämmäksi. Ei, se oli isoja Atlas-vuoria aivan silmien edessä. Suurempia ja jyrkempiä kuin vuoret Espanjassa. Minä tunsin rauhaa. Olin sittenkin saanut nähdä Afrikan. Kumarsin hiljaa hymyillen, lahjastani hämmästyneenä, Herralleni ja sanoin: "Kiitos :) "