Su 8.2.2015  noin klo 6.30

Talla kertaa tarina alkaa lentokoneessa. Mina istun ja ihmettelen, miten olen taas menossa Espanjaan :O

Lennan ensimmaista kertaa pimealla. Ikkunasta nakyy yksi tahti eika muuta. Maan valokuviot noustessa olivat aika hienoja.

Kapteeni kertoi matkan edistyessa, missa mennaan. Lensimme Saksan, Sveitsin ja Ranskan ylla Espanjaan. Auringon noustua Alpit nakyivat toisen puolen ikkunoista. Olimme korkeimmillaan 12 km:n korkeudessa.

Ma 9.2.2015  klo 16.00

On vaikea uskoa, ettei ole kiire mihinkaan. Ei kannatakaan kiirehtia, silla missaan ei voi olla juuri nyt paremmin kuin tassa. Merenranta, rantakadulla auringossa ja tuulensuojassa. Taalla on lammin.

Aamulla herasin ja menin bussilla suomalaiselle saurakuntatalolle. Toin Suomesta kasan kirjoja lahjoituksiksi. Jo bussipysakilla tapasin australialaisen naisen, jonka kanssa aloin jutella. Opastin hanet asemalle. Asumme samassa hotellissa.

Seurakuntakodilla tormasin ensimmaiseksi rouvaan, jonka kanssa olin luontoretkilla viime vuonna. Juttelimme pitkaan. Juttelin parin muunkin, taalla kauan asuneen henkilan kanssa.

Kerasin kaikki ajankohtaiset esitteet ja lehdet - ja ilmoittauduin kalliille Mantelipuuretkelle. Se on perjantaina. Torstaina Suomela jarjestaa kavelyn Malagassa. Sinne taidan menna myos.

Sitten... ostin hedelmia ja yhden langan. Loysin suomalaisen kirppiksen ja ostin lasten merenrantakirjan. Jos vaikka yrittaisin suomentaa sita. Lapsille ostin jo tuliaisia. Lahetan ne postissa.

Sitten kavelin rantaan ja istahdin lepaamaan.