Ajoin aamulla taksilla bussiasemalle, koska kaupunkibussi ei viela kulkenut. Osasin ostaa lipun ja paasin oikeaan bussiinkin. On paras nayttaa lippua kaikkien bussien kuljettajille, jotka saapuvat asemalle suunnilleen oikeaan aikaan. Bussien etuikkunassa nimittain saattaa lukea mita tahansa. Torkuin paaosan matkasta, silla olin vasynyt.

Bussi ajoi La Lineaan, joka on Gibraltarin "seinanaapuri". Bussiasemalta oli korkeintaan puoli kilometria rajalle.

SANY1183.jpg

Rajamuodollisuudet olivat aivan erilaiset kuin vuosi sitten. Silloin kavelin ihmisjoukossa rajan yli vilauttaen passia kauempaa tullimiehelle. Nyt rakennuksessa sisalla oli automaattiportit, jotka lukivat passin. Minun passiani ei edes saatu luettua ennen kuin tullivirkailija tuli auttamaan. Hankaan ei ensin onnistunut, mutta sitten tajusimme portin olevan rikki. Kunnossa oleva portti paasti lapi saman tien ja virkailija toivotti tervetulleeksi. Brittien puolella tarkastettiin passit myos, mutta ihan ihmisvoimin.

SANY1184.jpg

Rajan yli paastyani iski hurja jaatelohalu ja ostin sen ensimmaisesta kioskista. Edessa lentokentan kiitorata, jonka yli liikenne lukee.

Kavelin satamaan ja delfiinitoimistoon. Yllatyksekseni he muistivat minut viime vuodesta ja senkin, etta olin paikalla, kun miekkavalaat nahtiin :) Ostin (kalliin) risteilyn. Sen alkuun oli kolmisen tuntia. Meinasin ensin lahtea kaupungille, mutta huomasin, etta vain meri kiehtoi minua. Kilpaileva delfiinitoimisto naapurissa lahti ekalle reissulleen jo puoliltapaivin, joten paatin ottaa saman tien toisenkin risteilyn. Siina ne kaksi itselleni lupaamaa delfiiniretkea sitten olisivatkin.

Risteilyn alkua odottaessani etsiydyin laiturille. Siella nain elavan, tavattoman kiehtovan meduusan. Se oli toinen laji kuin Fugessa.

SANY1192.jpg