Seurasin elaintarhassa viela yhden esityksen, jossa saimme nahda rukoilijasirkan, kaarmeen ja lintujen temppuja. Sitten laksin kohti hotellia, silla paiva oli hurahtanut elaintarhassa ihan hujauksessa. Kiersin tietysti rannan kautta.

Kirjastolla. Ei ole tullut kaytya aiemmin.

Seuraavan aamuna pakkasin keskeneraiset koiranvaatteet reppuun ja laksin Suomelan tilkkupiiriin. Toivoin saavani kayttaa ompelukonetta. No sain tietysti ja tapasin lisaa tuttuja. Itse asiassa jo bussissa tormasin tuttuun rouvaan, joka oli myos menossa tilkkupiiriin. Ompelimme porukalla ja tutkimme toistemme toita. Minulla ei ollut omia materiaaleja, joten otin pikkutilkkuja korista ja rupesin yhdistelemaan niita kasin. Jonkinlainen pussukka siita tuli. Kavimme eraan tilkkuilijan kotona kirppiksella ja ostin sukkalankoja. Porukka oli lahdossa yhdessa Malagaan kangaskauppoihin ja merkkasin minakin ajan kalenteriini. Se olisi varmasti kiva reissu.

Sitten kavelin illan mittaan hotellille muutamana kilometrin paahan.

Kala- ja merenelavatiski.

Kaikki meni hyvin, kun vain kaveli. Mutta kun pysahdyin pitkaksi aikaa veden aarelle ja yritin lahtea liikkeelle, huomasin jalkojen jo olevan kipeat. Ah, ihanaa kavelya.

Kaksi lintua

Gibraltarille (La Linea) nakyy lahtevan bussi aamukahdeksalta.

Illalla lauloin parvekkeella "Kukkuu, kukkuu, on tullut toukokuu" ja muistin akkia, etta oikeasti on helmikuu. Ja minulla on kesa.