Eilen näkyi aurinko ensimmäistä kertaa marraskuun jälkeen. Tänään sain itsekin kulkea hetken auringossa. Kaksi ensimmäistä vilkaisua valoa kohti tuntui kutittelevan sisimmässä jotain. Olisin ehkä voinut pian hymyillä. Kolmannella kerralla näin kuitenkin lumen. Lumi oli minun ja auringon välissä enkä päässyt aurinkoon kiinni. Siitä se taas alkaa: epätoivoinen kevään odotus...