Laitan tähän lisää Berliinin matkan kuvia.  Matkahan starttasi aikaisin keskiviikkoaamuna, kun lähdimme bussilla kohti Helsinkiä.  Siellä ajoimme suoraan lentokentälle, jossa jouduimme odottamaan pari tuntia ennen kuin kone lähti.  Selvisin lennosta, mutta hurjaa se oli: sellaista riemun ja pelon vaihtelua :-)  En tiedä vielä, pidänkö korkealla lentämisestä!  Yleisölennätykset 300 metrin korkeudessa ovat asia erikseen :-)

Berliinissä ajoimme bussilla ja metrolla hotelliimme ja kadotimme ensin kirkkoherran ja sitten toisen matkanjohtajan :D  He tulivat sitten omin avuin perässä.  Hotellissa olin pettynyt, koska jouduin toisen kerroksen huoneeseen, kun monet pääsivät ylemmäksi.  Mutta heti huoneessa mieleni muuttui: meillä oli ikkuna ihanalle, rehevälle takapihalle ja lintujen laulu helisi sieltä sisään!

Koska olimme istuneet koko päivän, päätimme lähteä yhdessä "pienelle" iltakävelylle.  Kävelimme muutaman kilometrin päähän holokaustin muistomerkille ja matkalla saimme jo hyvän silmäyksen Berliiniin.  Oli kerrostaloja ja liiketiloja, oli pienempää ja isompaa rakennusta.  Muutama kanava tai purokin löytyi.  Kadun varressa teimme ensimmäiset ostokset lapsilta, jotka kaupittelivat omia kirpparituotteitaan nurmikolla.

Oppaamme johdatti meidät myös valtaisaan rakennukseen, jonka katetulla sisäpihalla pystytettiin ahkerasti yhtä valtaisia Sinkkuelämää-lavasteita!  Sarjan tähdet olivat nimittäin tulossa kahden päivän kuluttua mainostamaan tänne uutta elokuvaansa!  Lavasteet olivat juuri sellaisia amerikkalaisia, yltiömäisiä lavasteita, joita tv:ssä näkee ja ne tuntuivat olevan täälllä aivan väärässä paikassa.  Korokkeella oli auto ja sille johti johti ulkoa leveä, punainen matto, jota pitkin oli helppo kuvitella vieraat astelemaan.

Me jatkoimme matkaamme ja näimme vielä mm. rauhan symbolin Brandenburgissa.  Suuren portin päällä oli kuuluisa hevosvaljakko.

Osa meistä halusi vielä tutustua Raatihuoneeseen (?) ja käydä sen kuuluisassa näköalakupolissa, vaikka jonoa oli melkein tunnin verran. 

Minä läksin pienemmän porukan mukana kävelemään kohti hotellia.  Katsoimme kartasta helpon reitin - mutta matkaa emme tulleet ajatelleeksi.  Noin tunnin kuluttua olimme perillä ja jokaisella oli vähintään jalkapohjat kipeänä!!  Olisi kyllä ollut järkevämpää kulkea sen puiston poikki..  Matkalla näimme sentään tykinpiippuun pesänsä tehneen mustarastaan ja yölaulajien meteli puiston laidassa oli hirmuinen.  Selkämme takana taivaalle oli ilmestynyt synkkä savu: seuraavana aamuna luimme lehdestä, että siellä paloi paperivarasto.