Kuoro2 oli tänään erään kuorolaisensa siunaus- ja muistotilaisuudessa. Minusta ei tosiaan olisi kanttoriksi. Pidin menehtyneestä todella, mutta emme kuitenkaan olleet sillä lailla läheisiä, että surisin paljon. Silti tilaisuudessa oli välillä vaikea olla, kun näki muiden ihmisten surun. Kyyneleet tulivat. Kanttorin ja papin täytyy olla todella ammattilaisia, että he pystyvät tekemään työnsä kaikkien muiden itkiessä. Etenkin lasten hautajaisten täytyy olla kaikille hirveän rankkoja.

Menehtynyt kuorolainen oli hyvin mukava vanha mies :-) Aika ihana, oikeastaan. Kerroinkin muistotilaisuudessa, kuinka minulle jää hänestä mieleen nauru. Se oli niin erikoinen: onnellinen ja sellainen, että kuulija tuli väkisin hyvälle mielelle. Mies kertoi usein, mitä hänelle oli sattunut. Mitä enemmän hän oli itse mokannut, sitä makeammin hän nauroi :-)  Ihana mies, kyllä :-)