Halusin käyttää Neiti3v:tä ja muita halukkaita uimahallissa. Yksi neidin sisaruksista lähtikin mielellään mukaan. Ajoin kaupunkiin Vesikkoon, koska olin lukenut, että siellä olisi helppo olla pienen lapsen kanssa. Neiti3v tuntuu pelkäävän monia asioita, mm. suihkua, joten en olettanut meidän ehkä edes menevän veteen, vaikka kesällä olimmekin käyneet kahlailemassa järvessä monta kertaa. Voisimmehan me leikkiä altaan reunalla.

Taidanpa muuten ruveta kutsumaan Neitiä Napuksi, kun muutkin tekevät niin.

Kaikki meni epäilyksistäni huolimatta hienosti, kun pääsimme pukukopeista allasosastolle. Napun naama kirkastui heti: taisi näyttää kivalta. Läksimme etsimään lasten allasta ja matkalla pysähdyimme hyppyaltaalle. Hämmästyksekseni Nappu rakasti sitä. Aina, kun joku molskahti hyppytornista veteen, häntä nauratti! Jäin siis toviksi hänen kanssaan ihmettelemään hyppääjiä.

Hyppyaltaan vieressä oli laatikko, josta sai ottaa leluja. Nappu valitsi punaisen kumiankan ja sitten menimme altaalle. Se oli meidän tarpeisiimme täydellinen monitoimiallas, joka syveni hyvin tasaisesti ja loivasti toisesta päästä. Se oli kuin luonnollinen ranta. Ensimmäisen varpaankastelun jälkeen Nappu ei pelännyt ollenkaan. Kun hän hoksasi, että kumiankan saattoi heittää veteen ja se kellui ja tuli aaltojen mukana takaisin rantaan, innolla ei ollut rajoja. Joka heittoa säesti riemukas kiljahdus ja minäkin hymyilin. Joskus ankka karkasi ja minun tai altaasta myös löytyneen isoveljen täytyi hakea se takaisin.

Kannoimme myös vettä ämpärillä ja täytimme vedellä muovikulhoja. Hyvin nopeasti Nappu istahti ihan omatoimisesti veteen. Hän tuntui pääsevän peloistaan heti, kun vain näki jonkun toisen tekevän asian ensin. Hän seurasi minun esimerkkiäni, mutta vielä paremmin toisten lasten. Pian hän jo heittäytyi veteen mahalleen ja hämmastyin, kunnes näin altaan toisessa reunassa pikkutytön, joka oli tehnyt samoin. Hyvä, Nappu, miten hienosti sinä uskallat :)

Minä en pyytänyt häntä tekemään mitään, vaan annoin kaiken tapahtua itsestään. Sen verran houkuttelin häntä, että istuin vedessä ja valelin ensin jalkojani, sitten vatsaani ja lopulta päätäni vedellä, ja pyysin häntäkin kaatamaan muoviämpärillään vettä päälleni. Hän kaatoikin, jaloilleni. Vähän ajan päästä makasin vedessä vatsallani, kun näin Napun kasvojen äkkiä muuttuvan ovelan näköisiksi. Hän täytti ämpärinsä reunoja myöten ja nosti sen ähisten ylös. Sitten hän kumosi veden päähäni. Hän nauroi ja minä nauroin. Hyvä, uskalsithan sinä. Ja pian hän nosti vähän vettä omaankin päähänsä!

Kun tuli kuulutus, että uimahalli suljetaan pian ja altailta pitäisi poistua, ei Nappu olisi halunnut lähteä. Lähdettävä se kuitenkin oli. Pukuhuoneessa Nappu käyttäytyi kuin veltto makaroni. Pää kuitenkin pyöri sinne tänne hänen katsellessaan ympärillä hääriviä ihmisiä. Sekään ei juuri auttanut pukemista. "Täti on määkä," Nappu ihmetteli ja osoitti vieressä pukeutuvaa nuorta naista. Eipä uskoisi, miten kiinnostavia märät lapset ja tädit voivat olla :)

Ulko-ovella pikkuneiti sai kuitenkin yllättävän omatoimisuuden puuskan ja pysäytti koko jonon halutessaan avata oven: "Ite!!" No sopihan se. Minä autoin vain vähän :)