Siksi istun tässä ja surffailen netissä.  Päivällä raivasin tavaroitani (vau!!!): yksi hylly siisti.  Sitten lähdin kirkolle, minne toivoimme tulevan uusia kuorolaisia.  Heitä oli kutsuttu ilmoituksilla.  Ketään ei tullut, mutta yksi ehkä tulee paikalle ensi viikolla, kun kuoro alkaa.  Kahvittelimme sitten keskenämme, me neljä, ja suunnittelimme ensi viikkoa ja tulevaa syksyä.

Syksystä tulee kuorolle rankka.  Meille tärkeän ihmisen tilanteesta on kerrottavana vain huonoja uutisia ja se on jokaisen mielessä.  Olen pohtinut...  Haluaisin olla samanlainen kuin hän, joka on tärkeä niin monelle ihmiselle.  Voiko sellaiseksi tulla, jos ei ole luonnostaan kovin avoin ja seurallinen?  Kunpa voisi.