Paatin tulla nettikahvilaan kirjottamaan. kun sita on kyselty. Kahvila on meren rannalla ja meri on koko ajan tuossa lahella takanani. Minulla ei ole ollut mitaan erityisia suunnitelmia. Nain alussa riittaa olla vaan. Etenkin olla rannalla.

Matkani alkoi yon yli ajolla, bussissa, helsinkiin. Aamulla jossain vaiheessa ruvettiin sanomaan ´huomenta´. Bussi vei suoraan lentosemalle. Pallistelin sisalla hetken ja ihmettelin, minne menna. Kiiretta minulla ei ollut. Osauduin sitten Norwegianin tiskeille, koska lentolippu oli heilta. Jain katselemaan syrjaan, mita ihmiset tekivat ja menin sitten kysymaan, olisiko minunkin pakko tehda lahtoselvitys automaatilla. Oli. Se osoittautui kuitenkin helpoksi. Edes laukun painoa ei kysytty, ja hyva niin, silla en sita tarkkaan tiennyt. Mittasivatkohan ne sita missaan vaiheessa? Jatin laukun tiskille ja etsiydyin eteenpain.

Tiesin lentoni portin, mutta sellaisia ei nakynyt missaan. Jaa-a, pitaisiko ensin menna turvatarkastuksen lapi? Kysyin sujuvalla suomenkielellani: "Miut neuvottiin portille 15. Niin etta pitaiskohan minun tuota niinku manna tuosta?" Piti ja selvitin tarkastuksen helposti. Edellemenijat joutuivat riisumaan kenkansa ja eraskin rouva kaveli tarkastuksesta lapi paljain jaloin. Kaipa kengat piippasivat. Mina talsin epavarman nakoisena vuorollani eteenpain, eika piippauksia kuulunut. Reppuun vahingossa unohtuneet evaatkin menivat lapi huomautuksitta!

Lahtohallissa kavelin noin kilometrin ennen kuin olin omalla portillani. No ei sentaan, mutta pitka, tylsa matka portille oli. Istuin odottamaan ja virkkasin samalla. Vajaan parin tunnin paasta koneeseen sai menna. Loysin oman paikkani, istuimen pienen ikkunan luota.