Tavarat oli pakattu valmiiksi ja lähtö oli aamulla helppo. Kaveri oli varmistanut illalla, että ostoskeskuksen vieressä oli aina taksi saatavilla. Ajoimme sillä asemalle ja sitten junalla lentoasemalle. Ei surettanut. Tunsin lähinnä kiitollisuutta. Olimme asemalla hyvin ajoissa ja asetuimme odottamaan koiratarhan väkeä. Olimme varanneet koneesta kaikki jäljellä olevat koirapaikat ja kuljettaisimme Suomeen peräti neljä kadulta koiratarhoihin pelastettua koiraa. Kahdella oli odottamassa valmis koti Suomessa, yksi menisi suomalaiselle koiratarhalle (jossa sille etsittäisiin koti) ja yhden kaverini ottaisi väliaikaisesti hoidettavaksi.

He eivät tulleet turhan aikaisin, mutta ehtivät kuitenkin. Neljä koiraa, isot kuljetuskopit, pinkka papereita ja ainakin puoli tusinaa saattajaa. Sitten seurasi piiitkä ruljanssi. Meidän ei onneksi ollut tarvinnut välittää papereista, vaan koiratarha hoiti sen puolen. Meidät ja koirat lähtöselvitettiin ja lähetettiin sitten erikoismatkatavaroiden portille. Koirien saanti koneeseen tarvikkeineen vei ihan hirveästi aikaa. Kävi sääliksi ihmisiä, jotka jonottivat takanamme reilusti yli puoli tuntia. Mutta sinne ne koirat menivät; sekin, joka oli mestari murtautumaan häkistä ulos. Häkit suljettiin vielä teipillä ja nippusiteillä.