Nyt on tullut laiskoteltua monta päivää.  Opiskelusta siis, vaikka yliopistollakin oli pakko käydä.  Graduohjaajat olivat ihan liian nopeita tarkastuksessaan ja nyt minun pitäisi jo ahkeroida viimeisten korjausten parissa.  Blääh..  

Kävin viikonloppuna isäni ja äitini luona ja näin kaksi joutsenta, jotka olivat ilmestyneet jo viereisen joen sulaan.  Linnut lauloivat ja oli lämmintä.  Enää muutama viikko ja on kevät, ah!  Eräänä päivänä kävin katsomassa kummipimpula 1v:tä.  Hän oli alkanut käyttää sanoja "Alluuu!" ja "Ei!"!  Ensimmäinen tarkoittaa tietenkin "haluan, nyt heti ja ehdottomasti!".  Sitä saattoi käyttää hyvin monissa tilanteissa.  Jälkimmäistä sanaa pimpula käytti silloin, kun nappasin hänet kiinni ja halusin laittaa hänen päälleen jotain vaatetta.  Vaatteet ovat nimittäin niiiiin tylsiä.

Kun pimpulan isä läksi navettaan, pimpula päätti, että hän haluaakin isän syliin just nyt.  Siellä hän istui ylpeänä ja vilkutti minulle sen näköisenä, että "heippa, me mennään nyt".  Itkuhan siitä sitten tuli, kun iskä ei voinut neitiä mukaansa ottaa.  Minä keksin, että eipäs itketä, vaan lähdetään yhdessä katsomaan, minne iskä menee!  Niinpä laitoimme ulkovaatteet päälle ja huristelimme pulkalla isän perään navetalle.

Neiti ei kai ollut käynyt navetalla useinkaan ja niinpä sieltä löytyi vaikka mitä ihmeteltävää.  Jopa niin paljon, että kun minä yritin lähteä vähän ajan päästä tupaan, neiti kävelemään päästyään otti ja kääntyi takaisin.  Kävelimme edestakaisin kapeaa sivukäytävää ja hiehot tulla jyristivät innoissaan perässämme.  Eivät ne minusta olleet kinnostuneita, vaan hämmästyttävästä vaaleanpunaisesta kääpiöstä, joka yllättäen oli ilmestynyt niiden maailmaan!  Jokainen yritti päästä nuolaisemaan neitiä.  Aluksi neiti katseli hiehoja ja vasikoita hieman varautuneena, mutta hyvin nopeasti hän tottui eläimiin ja sen jälkeen sainkin pitää häntä tosi tarkasti silmällä.  Itsesuojeluvaistoa ei nimittäin näyttänyt olevan ;-)

Ihmeellisimpiä asioita navetassa taisivat olla pehkut!  Istuimme penkomassa niitä käytävällä iät ja ajat.  Siinä meitä katsellessani tulin lopulta ajatelleeksi, että ne kauniit, siistit ulkoiluvaatteet eivät kyllä tainneet olla paras valinta neidin navettavaatteiksi...  Hanskat olivat jo ihan ruskeat, vaikka kakkoja en sentään antanut neidin tutkia.  Taisin itsekin olla jo maailman likaisin lapsenvahti...  Lisää roskaa satoi päällemme, kun kävimme ruokintapäydällä ja hihna tiputteli yllemme rehua.  Kun iskä ilmestyi levittämään rehuja eläinten eteen, neiti halusi heti auttaa ja kanniskeli pieniä rehutukkoja ympäriinsä.  Useimmiten hän yritti napata rehut isolta lehmältä, jonka pää oli suunnilleen samankokoinen kuin neiti itse.  Eikä minkäänlaista pelon merkkiä ollut näkyvissä!  Lehmä sen sijaan vaikutti vähän hämmentyneeltä.

Tupaan tultuamme heitin kaikki neitin vaatteet pyykkiin ja neidin itsensä istutin vannaan pesulle.  Ei muuten tarvinnut kahdesti houkutella!  Harmi vaan, etten tiennyt neidillä olevan putket korvissa :(  Nyt vaan toivotaan, ettei korviin mennyt vettä.