Tänään oli lääkärin vastaanottoaika Kriisikeskuksessa ja hän totesi, että sairasloma on tilanteessani nyt itsestäänselvyys.  Niinpä hän kirjoitti sitä - vuoden.  Vuoden!  Lisäksi hän minua kuunneltuaan oli sitä mieltä, että sairaalahoito saattaisi olla minulle paras apu.  Hmm..  Tässäpä onkin miettimistä.  En halunnut vielä lähetettä sairaalaan, vaan pohdin asiaa ja pehmittelen itseäni sille.  Tapaaminen oli aika yllättävä: en ole ajatellut olevani niin huonossa kunnossa kuin lääkärin mielestä olen.  Tapaaminen tuntui kuitenkin hyvältä: tuntui, että nämä ihmiset välittävät minusta.  Olen heistä kiitollinen, sillä he ovat koko ajan ottaneet minut vakavasti.  Tästä blogista voikin kehkeytyä jännitystarina: mitähän tuolle käy ja miten se tapahtuu?

Päivän muut hyvät tapahtumat: löysin eräästä pahvinkeräyslaatikosta tosi ison kasan munakennoja askarteluun.  Päivän hyvät ajatukset puolestaan: onneksi maailmassa on eräs Neiti 2v.  Ja onneksi maailmaan on tulossa kaksi - siis KAKSI - uutta ihmistä!!!