Minä ja toinen matkalainen aloitimme reissumme aamuyöstä, kun lähdimme kello neljän junalla Helsinkiin. Siihen aikaan pitäisi olla useamminkin liikkeellä: maisemat ovat hirveän kauniita, kun aamu on vasta valkenemassa! Varsinkin järvet … oih. Tungostakaan ei junassa ollut. ”Kuka hurja nyt siihen aikaan lomalla lähtisi liikkeelle”, kommentoi lipun myyjä asemalla, kun tiedustelin asiaa. ”Niinpä”, myönsin ja nauroin sydämeni pohjasta.

Isompi porukka tuli seuraavalla junalla ja odotimme heitä Tikkurilassa. Menimme sitten asemalle yhtä matkaa. Siellä alkoi matkan vastuullinen osa: pitäisi löytää kaikki matkalaiset ja saada heidät koneeseen. Helposti sekin lopulta meni :D  Lähtöselvitys oli jopa helpompi kuin odotin. Turvatarkastuksessa oltiin aika tiukkoja. Oli riisuttava vyöt ja kone ei saanut piipata. Yhdellä jos toisella piippasi, mutta kyllä se siitä. Onneksi tarkastajat osasivat suomea. Viime kerralla kaikki eivät muistaakseni oikein osanneet.

Tarkastuksen jälkeen pääsimme aseman kauppakujalle. Siellä on ihan hauska liikuskella ja päivitellä, miten kallista kaikki on. Nyt en löytänyt kaviaaria, jota viimeksi oli tarjolla, ja joka maksoi yli 200 euroa purkki! Käskin kaikkien etsiä sitä :o

Kun oli puolisen tuntia lähtöön, pääsimme koneeseen. Se oli odottanut ikkunan takana jo kauan. Olin nähnyt sen laskeutuvan. Kun ikkunasta katsoi, taivaalle ilmestyi ensin pieni valopiste, joka sitten suureni ja muotoutui lopulta lentokoneeksi. Joskus samassa suunnassa oli tulossa kolmekin konetta yhtä aikaa. Ne laskeutuivat siististi peräkkäin ja silloin taivaalla näkyi jo uusia valopisteitä.

Vastuullisena varamatkanjohtajana jäin tietenkin odottamaan, että virallinen matkanjohtaja ja muut syömään menneet saapuisivat myös, ennen kuin menin itse koneeseen. He sanoivat, että olivat arvanneet minun hermostuvan :D  No en minä varsinaisesti hermostunut, kun tiesin, missä he olivat… mutta en kyllä myöskään voinut mennä koneeseen ennen kuin olin tarkistanut, että kaikki olivat siellä :o

Vasta koneessa minua alkoi jännittää. Sitä ennen en ollut ehtinyt paneutua siihen puuhaan kunnolla ;-)  Kun kone lähti, jäi odottamaan kiitoradan päähän ja sitten moottorit alkoivat jyristä, pitivät myös elefantit vatsassani lystiä: juoksivat edestakaisin ja töräyttelivät riemuissaan kärsällään! Vihdoinkin ne olivat vapaita!