Raha-asioiden hoito on jotain, mitä vihaan.  Rahasta on ollut niin paljon huolta vuosien mittaan, että ajatuskin rahasta saa aikaan ahdistusta.  Tänään on ollut erikoinen päivä, kun kevään viimeinen ruoka-apu jaettiin, Kelalta tuli paperi ja oli vielä aika sosiaalitoimistoonkin toimeentulotuen halua varten.  Kyllä, raha-asioita ja ihan liikaa.  Sinä päivänä, kun tulen toimeen omillani, pyyhin kaikki virastot kartaltani, enkä enää ikinä niihin astu!  Mutta tänään se vielä on arkea.

Kaikki meni hyvin, mutta tilanteet saivat minut taas miettimään lähellä häämöttävää tulevaisuutta.  Rahahuolia ja työn hakua, hylkäämisiä ja epätoivoisia mielikuvituksen käyttöyrityksiä sen suhteen, mistä seuraavaksi koettaisi työtä etsiä.  Kaikki sanovat, että tutkinto avaa ovet.  Toivotaan, että asia tosiaan on niin.  Itse en pysty olemaan yhtä toiveikas...

Tänään tuli postissa myös paksu kirjekuori, jonka päällä ei onneksi ollut yliopiston leimaa.  Olisin nimittäin joutunut avaamaan kuoren kädet täristen ja nyt säästyin jännitykseltä.  Nyt en tajunnut asiaa edes, kun sain käsiini mustakantisen kirjan.  Vasta, kun avasin sen, ja näin melkein ensimmäiseksi minulle ehdotetun arvosanan, tajusin, että kas, tarkastettu graduhan se siinä.  Homma on selvä, kun annan hyväksyntäni arvosanasta.  Ja miksi en antaisi, kun se on parempi kuin uskalsin odottaa.  Eli tänä arkisena päivänä on myös tapahtunut jotain, joka on kaikkea muuta kuin arkista.  Kyllä se vähän tuntuu.   Ehkä on erityisen hyvä juttu, että sain tietää gradun tarkistamisesta juuri tänään :-)