Tyhjensin lauantaina toisen vinttikomeron ja siirsin kaikki laatikot keittiön puolelle. Sitten kävin niitä läpi ja järjestelin paremmin. Otin talteen tarpeelliset ja vein pari muovikassia roskikseen. Löysin leimasinten puhdistusaineen, jonka muistin omistavani! Keräsin jouluaskartelutavaraa yhteen paikkaan. Sitten iski väsy. Jätin laatikot keittön lattialle...

Olen sitä mieltä, että ne eivät ole siellä tätä maanantaita pitempään. Toivon niin. Toisessa huoneessa on kaaos ja siksi en koskaan kutsu vieraita. En ole välittänyt mistään sen jälkeen, kun joitakin vuosia sitten sain tietää, että talo purettaisiin. Olin luullut saaneeni kodin, mutta se osoittautui vääräksi. Kodistani tuli pelkkä asunto, joka otetaan pois, joten sama, vaikka asunkin laatikoiden keskellä.

Raivaus oli kuitenkin mukavaa (ajattelin tuota purkuasiaa vasta nyt, kun tätä kirjoitin). Sormet syyhyävät päästä joulukorttien kimppuun. Lauantaina kävin myös Tiimarissa, jossa sai yllättäen askarrella kortteja! Tiimari ja Helsinki-Missio antavat kortit yksinäisille vanhuksille. Askartelin yhden kortin ja menin myöhemmin, kun oli vähemmän porukkaa, tekemään lisää. Kortteja voi tehdä myös kotona ja viedä Tiimariin!

Muuten olen ollut ihan puhki. Keksin sille kaksi syytä: 1) olen yhä toipilas ja 2) alkanut "työ". Mutta voisinko olla yhä toipilas?? Tai voiko neljä tuntia kolmena päivänä viikossa saada minut täysin uuvuksiin?? Kummassakaan ei tunnu olevan järkeä, mutta uupunut olen vain ollut.