Lahdin Gibraltarille, tuon omituisen kummun juurelle, ja katsomaan delfiineja. Olin varannut yhden reissun tutulta siniselta veneelta, mutta satamassa katsoin, etta mita muutakaan tekisin odottaessani kuin olisin merella. Niinpa menin kilpailevaan delfiinitoimistoon ja laksin heidan risteilylleen ennen iltapaivaksi varattua risteilya.

Me nahtiin delfiineja. Oli niita tavallisia, common delphin, mutta bongasimme harvinaisemman pullonokkadelfiininkin (niita oli Sarkanniemessa). Delfiinit ruokailivat ryhmana. Kun pari yksityista venetta haipyivat paikalta, me jaimme kellumaan paikoillemme ja delfiinit tulivat katsomaan meita. Oli se aika ihmeellista.

Kuvaaminen oli toivotonta minun kamerallani :D Nehan vain vilahtivat pinnalla. Mutta yhteen kuvaan delfiini paatyi. Taustalla Gibraltarin kumma kallio. (En saa jostain syysta pienennettya kuvaa. Toivottavasti se ei sotke jutun nakymista)

Risteilylta juoksin innoissani suoraan naapurilaiturin toiseen veneeseen. Oli alkanut tuulla ja kavi niin kuin viimekin vuonna: paasimme pitamaan hauskaa veneeseen lyovien parskeiden kanssa. Mina ja muut lapset... Nauroimme joka kerta, kun vesi kasteli meidat ja hyvin pian olin alusvaatteita myoten marka. Muistelin viime talvea. Suolavesi maistui jo aika hyvalta.

Jonkin ajan paasta delfiinit loytyivat jalleen. Talla kertaa niita olikin paljon enemman. Niita sukelteli ja kavi pinnalla kaikkiialla ymparillamme. Ne olivat pullonokkadelfiineja ja valilla ne tulivat parin metrin paahan laivasta. Me unohdimme niin englannin kuin aidinkielemme. Kun delfiini hyppasi, ihmisten suusta kuului vain innokasta hihkumista. Se oli helppo ymmartaa puhuipa mita kielta tahansa.

Nyt paistaa aurinko eika tuulekaan. En siis istu tietokoneen aaressa kauemmin, vaan lahden elaintarhaan aamupaivateelle. Loppupaivasta ei ole viela tietoa. Sydan paattaa, kun se aika koittaa :)