Tämä aamu alkoi vauhdikkaasti.  Heräsin ja ensimmäiseksi tuli mieleen taas se ikävä uutinen, joka on painanut mieltä pari päivää.  Toiseksi silmäluomien läpi tulviva valo kertoi, että jotain on vinossa.  Avasin silmät ja oivalsin, että on aivan liian valoisaa!  Katsoin kelloa: jep, myöhässä ollaan!  Tarkistin herätyksen ja näin, että se oli asetettu tasan tuntia liian myöhäiseksi.

Yksi bussi oli juuri mennyt ja laskin, etten millään ehtisi terapiaan järjellisessä ajassa.  Pyörällä?  Ei oikein...  Sitten muistin, että on olemassa takseja.  En koskaan käytä niitä (raha, raha!), mutta tällä kertaa en halunnut menettää minuuttiakaan terapia-ajasta.  Niinpä hurautin paikalle taksilla.

Mutta tälle päivälle myös:

avunpyyntö: eräs ihminen on sairas.