Anteeksi, se ei ollut kovin hyvä uudenvuoden toivotus. Sanotaan, että turvallista alkanutta vuotta.

Sää on ollut plussan puolella tänäänkin. Maassa on juuri ja juuri valkoinen peite. Välillä sataa hiljalleen uutta lunta, mutta se ei ehdi jäädä maahan.

Sain lisättyä tähän kuvan miniläppärillä. Kysyin vihdoin neuvoa. Jos tämä onnistuu toisenkin kerran, yritän jatkaa kirjoittamista. Kaipaan sitä.

Tunnetko tämän laulun?

Tunnen pelon vyöryvän aaltojen lailla
valtaansa kahliten kokonaan,
voimaton oon.
Pelkään, vapisen,
jaksa en jatkaa.
Tuntuu kuin matkani kesken jäis,
kuulla saan.
Älä pelkää, Hän vierelläs seisoo ja kannattaa.
Älä pelkää. ei pimeyden voimat sua valtaan saa.
Älä pelkää, Hänen armonsa lopu ei milloinkaan.
Älä pelkää, Hän kanssasi kulkee ja johdattaa.

Hyvät sanat, mutta ei niitä aina jaksa uskoa.

Entä tämä?

Kun joku on lähellä Jeesusta, hän ihmettä katselee

Tästä olen kertonut joskus aiemminkin. Olin muutama vuosi sitten juhannuksena Vuokatinrannassa ja kävelin illalla kymmenen maissa mökkialueen laidalla. Juuri, kun kuulin laulun ja nämä säkeet ensimmäistä kertaa, edestäni ehkä viidentoista metrin päästä liiti lapinpöllö. Se lensi matalalla pienen rantaniityn yllä saalista etsien ja katosi sitten männikköön. Kuin puhelinpylväästä sahattu pölkky. Muistan aina nämä säkeet ja ihmeeni.

Lapsena minulla oli pelonkarkottamislaulu. Kun piti käydä pimeällä navetan vintillä, hoilasin täysillä: Olen niin kuin lintu, vapaa, iloinen. Taivaan isän tähti yllä siunaten. Kun keskittyi siihen, pimeä ei pelottanut niin paljon.

Ei tämä kirjoittaminen oikein hyvin ole sujunut. Kirjoitan pari lausetta kerrallaan, sillä kone katkaisee yhteyden aina välillä. Onpahan vuosi aloitettu.