Tulin äsken kuoroharjoituksista ja hyvä oli olla mukana.  Suunnitellun matkamme jouduimme perumaan, mutta siihen oli hyvin käytännölliset syyt, joten eipä siitä sen enempää.  Kuoronjohtajana oli sijainen, koska oma rakas kuoronjohtajamme on jonkin aikaa poissa.  Pärjäsimme hyvin sijaisen kanssa, joten eiköhän homma suju.

Surua kannoin tänäänkin mukanani koko päivän.  Suru ei ole niin suuri vielä, että se olisi aivan koko ajan minussa pinnalla.  Melkein kuitenkin.  Mutta tänään oli hetkiä, jolloin pieneksi aikaa unohdin.  Sitten se taas palasi.