Linturetkien sarjassani yksi suuntautui soramontuille. Läksin aamulla äidin matkaan navetalle saakka ja kävelin sitten eteenpäin. Naapurin pellon laidalta löytyy aina kaikenlaista kivaa ja nytkin, metsä avohakattuna, pellon puissa lauloi tuntematon laulaja. Tien vieressä kelossa pulisi ja suhahteli komea ukkoteeri! Katselin sitä kiikarilla kotvasen.

Jatkoin mäkeä ylös ja sain kaksi havaintoa pyylle. Aukolla ja sen laidoilla oli erityisen paljon keltasirkkuja ja monta metsäkirvistäkin ja yli lensi punatulkku. Käki kukkui tietysti koko ajan. Minusta tuntui, että aloin vähän kyllästyä siihen :D

Soramontun pohjalla oli jonkinlainen ruokintapaikka, jolle lensi harakka. Montulla oli tosi paljon metsäkauriin (?) jälkiä.

Kiipesin harjun korkeimmalla kohdalle ja näin, että kauemmas montun reunalle suunniteltu talo oli saatu tehtyä. Naapurit ovat hankaloittaneet prosessia... Kuvan alaosan pensaikossa lauloi hernekerttu.

Montulta jatkoin matkaani harjun toista reunaa pitkin. Löysin punarinnan ja pikku suon laidalta metsäviklon. Kiersin taas uutta metsätietä rantaa kohti ja suon takaa pensaikosta kuului satakielen voimakas laulu. Satakieliä ei ole ollut alueella kauan: kuulin ensimmäisen vasta pari vuotta sitten. Harjun päässä kalasääski ilmestyi aukon takaa ja kaartoi kohti rantaa. Se oli kai ollut kalastamassa lintujärvellä. Korppipariskunta lensi lähipuihin, kun yritin ottaa selvää kuusikon laidan laulajasta.

Kotimatka aukon halki toi uusia havaintoja lähinnä metsäkirvisistä ja keltasirkuista. Käenpiika ja pensastasku olivat mukavimmat löydöt :)