torstai, 13. kesäkuu 2019

Sotakoneita

Tänään sai katsella lentonäytöstä torilla. Satamassa oli sotavoimien kiertue. Äänet ja toiminta oli aika pelottavan näköistä. Mutta komeaa. Liekö näytös kiva heidän mielestään, jotka ovat nähneet sodan?

maanantai, 11. maaliskuu 2019

Minäpä tiedän salaisuuden

3+1+1+1+1=10!

maanantai, 11. maaliskuu 2019

Seikkailua täynnä oleva elämä

Katselen elämääni ja mietin, kuten monesti ennenkin, että se on tavattoman jännittävää. Mitäkö tarkoitan? En sitä, että olisin salainen agentti. Tai julkkis. Tai pilvenpiirtäjän ikkunanpesijä. Tarkoitan, että päivissäni on usein monta hetkeä, joita pidän seikkailuna. Muuttolinnun näkeminen on seikkailu. Yllättävä kahvihetki jonkun kanssa on seikkailu. Aiheeton palohälytys torilla ja paloauton saapuminen on seikkailu. Lasten vierailu. Joutuminen vahingossa salaisen keskustelun kuulijaksi tai teon todistajaksi. Uudenlaiset tutkimukset lääkärissä. Sairaala. Poliisiasema. Metallinpaljastin. Kiva tarra kadulta. Hieno purkki roskiksesta.

Karanneen koiran kiinnisaaminen sattumalta ja omistajan auttaminen. Kaatuneen auttaminen. Tuntemattoman lapsen saattaminen kotiinsa. Humalaisen auttaminen taksiin. Sattumat. Postit. Konsertti.

Kuoron esiintymiset. Veden elämä. Rokotus. Uusi kasvilaji. Uusi harrastus. Pyrstötähti. Sateenkaari. Turvalonkeroiden vieminen sairaalaan. Valokuvaus. Ukkonen. Kesä. Kesäyö. Kevät. Järvi. Vene. Rikkoutunut bussi.

Saati suuret seikkailut. Matkustaminen. Lentokone. Laiva. Meri! Delfiinit, miekkavalaat, kaikki meressä. Vieraat kielet. Aarteenetsintä, johon kuuluu valtava määrä asioita: kaikki keräily ja löytäminen, postimerkit, kirpputorit, arkeologia. Ensiapuryhmä. Kriisinhallintakeskuksen harkat! Maalihenkilönä oleminen. Pelastusopiston harjoituspotilaspäivät. Jumalan antamat erikoiset kokemukset.

Kun kokee kaiken tapahtuvan seikkailuksi, elää hyvin jännittävää elämää.

torstai, 7. helmikuu 2019

Haluan kääntyä nurin

Espanja vain elää yhä sydämessäni. Joskus kohtaan sen tosi elävänä. Sokoksen kahvilassa istuin kahden espanjaa puhuvan miehen vieressä. Hetken, kun suljin silmäni, tunsin selvästi olevani katukahvilassa ja aurinko paistoi. Valkoiset rantakadun muurit loistivat vieressäni. Niiden vieressä oli meri. Olisin voinut upota sinne kokonaan. Antaa ruumiini kääntyä nurin ja kadota sinne. Olisin voinut huutaa ilosta.

Mikähän siinä meressä oikein on? Miksi se on minulle ensimmäinen asia valon lisäksi, joka tulee mieleen, kun kuulen sanan 'Espanja'?

Meri on aina aiheuttanut saman minussa. Kuin kuuluisin sinne. Kuin minun vain kuuluisi mennä sinne. Näin oli jo ennen kuin olin edes nähnyt merta.

Olen niin kiitollinen, että olen saanut nähdä kokea tämän kaiken.

torstai, 8. marraskuu 2018

Putkessa kasvaa pikkumiehiä

Kävin magneettikuvassa. Lääkäri halusi tietää, ovatko sappikiveni karanneet. Onneksi en ole  ahtaanpaikankammoinen (paitsi vähän), sillä vaikka kuvausputki oli molemmista päistä avoin, siellä olisi mennyt helposti paniikkiin. Minä yritin kuunnella kuulokkeista kantautuvaa musiikkia. Kone piti milloin mitäkin mekkalaa.Lapsenmieleni asetti minut koetukselle, kun kone aloitti ra-ta-ta-ta-ta -sarjan. Yht'äkkiä näin silmissäni pikku-ukkoja, jotka sotivat putkessa ympärilläni. Yksi joukkue pikku sotamiehiä seisoi vasemmalla kyljelläni ja ampui sarjaansa yrittäen pysyä matalana. Sitten toinen joukkue, joka piileskeli oikean olkani takana,vastasi. Sitten sama toistui. Minua alkoi hymyilyttää ja sitten naurattaa. Yritin olla hytkymättä paikoillani, ettei kuvausta tarvitsisi ottaa uudestaan. Onneksi lopulta kyllästyin moiseen sotaan ja saatoin taas ajatella muita asioita.